Henkilökuva: Frank Sinatra

Valitsin Michael Freedlandin kirjoittaman Frank Sinatran elämänkerran: Loppuun asti henkilökuvan pääasialliseksi lähteeksi koska kyseinen kirja on kiistellysti kattavin kuvaus Frankin elämästä. Sinatra on aikamme suurimpia laulajia ja tämä elämänkerta on sopiva kunnianosoitus hänelle, ollen silti rehellinen hänen elämästään. Kirja julkaistiin vuonna 1997 eli vuosi ennen Frankin kuolemaa. 

 

Sinatra esiintyi uransa alkuaikoina Hoboken Four nimisessä yhtyeessä ja siirtyi siitä Rustic Cabin nimiseen lauluravintolaan jonka kautta hän sai radiokuuluvuutta ja suosiota. Tämän jälkeen Frank pääsi Paramount elokuvateatteriin esintyymään mikä oli huikea loikkaus Frankin urassa. Tienestit olivat monikymmenkertaisia aiempiin verrattuna ja hänestä oli tulossa teinityttöjen ihailun kohde. Frankin isoisän kommentti erään Frankin esityksen jälkeen oli: ”Minä en kuullut mitään, kuuliko kukaan mitään? Miten siellä voisi kuulla mitään?” . Lausahdus antaa hyvän kuvan kirkumisen määrästä. Vuosista 1942-1949 Frank oli huikean suosittu ympäri Yhdysvaltoja ja esiintyi laulamisen lisäksi muutamissa elokuvissa ja useissa tv-ohjelmissa, tv-ohjelmissa tosin usein vain laulaen. Sinatran menetti lauluäänensä hetkeksi eikä pystynyt esiintymään kunnolla vuosiin, alamäki jatkui vuoteen 1953 asti jolloin hän sai Capitol Records levytysyhtiön kanssa tehtyä sopimuksen. Todellinen paluu huipulle tapahtui kuitenkin vasta 1954 kun Sinatra esiintyi elokuvassa Täältä Ikuisuuteen ja voitti roolistaan parhaan miessivuosan Oscarin. Tästä eteenpäin Sinatran ura oli pelkkää voitonmarssia aina viimeisiin maailmankiertueisiin asti. Hän oli 60 luvulla yhdysvaltojen myydyimpiä artisteja, uransa aikana Frank julkaisi kaiken kaikkiaan 70 albumia ja 279 singleä. Sinatran sai huikeasta urastaan Legenda palkinnon Grammy gaalasta

Frank eli lapsuutensa Hobokenin köyhässä korttelissa New Jerseyssä. Sinatra itse kuitenkin varttui suhteellisen varakkaassa italialaisperheessä sillä hänen äitinsä Dolly Sinatra oli vaikutusvaltainen hahmo paikallisessa politiikassa. Frankia ei tunnettu nuoruudessa huikeasta koulumenestyksestään ja hän lintsasi koulusta usein. Jo teini-iässä Frank harjoitteli laulamista joka ilta ja kävi laulutunneilla jotka hän maksoi omilla viikkorahoillaan. Frank oli nuorena suosittu naisten keskuudessa ja suosio ylitti sukupuolirajankin, miehetkin kadehtivat ja ihailivat häntä. Frank oli pukeutunut aina tyylikkäästi ja kaikki halusivat pukeutua niin kuin hän. Nuoruuden ystäviä haastatellessa on saatu kuulla että ääni ennen laulutunteja ei ollut välttämättä mitään kauneinta kuultavaa, mutta Frank nautti siitä ja ”kaikilla oli hauskaa.” Osa Frankin suosiosta johtui varmaan siitä että hänellä oli äidiltänsä 15-vuotislahjaksi saatu hieno avoauto. Aikuiselämässään julkisuuden saavuttamisen jälkeen Frank pysyi otsikoissa räväkällä käytöksellään. Frankin seikkailut alkoholin kanssa, sidokset mafiaan sekä muutamat käsirysyt missä hän sattui olemaan, usein omasta alotteestaan tekivät miehestä kohutun julkkiksen. Frank kuului myös 'Rat Pack' nimiseen porukkaan Sammy Davis Juniorin, Dean Martinin ja Humphrey Bogartin kanssa, jotka kaikki olivat aikanaan suuria julkkiksia. Lehdistö tykkäsi kirjottaa porukasta, mutta kirjoitusten sävy ei ollut kovin positiivinen. Frank Sinatra alkoi 1994 saamaan vakavia terveysongelmia ja kiidätettiin kerran sairaalaan sydänkohtauksen takia. Hän lopetti 1995 kiertueet kokonaan kyvyttömyytensä takia. Kolmen vuoden taistelun jälkeen jonka aikana hänellä esiintyi vakavaa dementiaa, Frank lopulta menehtyi perheen läsnä ollessa kuolinsyynä sydäntauti, munuaistauti ja rakkosyöpä. Frankin vaimo kannusti Frankia vielä kuolinvuoteella: ”Fight” johon Sinatra vastasi viimeiset sanansa: ”I'm losing”.

Frank Sinatra on yksi eniten myyneitä artisteja ikinä ja aikakautensa tunnetuin, rikkain ja monen mielipiteen mukaan myös paras artisti. Sinatra oli valtavan merkittävä henkilö mittavan musiikkiuransa takia joka jatkui vuodesta 1939 aina vuoteen 1994 asti. Hänen uransa vaikutti pitkällä aikavälillä amerikkalaiseen iskelmään ja yleisesti musiikkiin. Herra Sinatran vaikutusvalta ei kuitenkaan rajoittunut vaan musiikkiin vaan esimerkiksi hänen työnsä suvaitsevaisuuden puolesta oli merkittävää. Henkilönä hän vaikutti suuresti, 40-luvulla hän oli huikea ilmiö ja sensaatio teinityttöjen keskuudessa ja siitä eteenpäin koko kansan hahmo.

Valtaa ilman herroja

          William Goldingin kirja ”Kärpästen herra” (1954) käsittelee vallankäyttöä ja ihmisen luonnetta jouduttua tilanteeseen jossa ollaan täysin erossa sivistyksestä. Kirjassa joukko lapsia ajautuu autiolle saarelle lento-onnettomuuden jälkeen. Yhtään aikuista ei onnettomuudesta selvinnyt joten lapset ovat aivan omillaan. Teoksessa seurataan miten lapset toimivat ja ryhmittyvät tässä uudessa, yllättävässä ja hankalassa tilanteessa. Kirjan teemoina ovat muun muassa: auktoriteetti, valta, vallankäyttö, vastuu sekä ihmisen luonteenomainen pahuus.

          Kirjan ainoana tapahtumapaikkana toimii asumaton saari tyynellä valtamerellä; saarta kuvaillaan kirjassa erittäin elävästi kauniiksi ja jopa paratiisin kaltaiseksi. Saarella asuvat englantilaiset koulupojat ovat kirjan keskeisimmät hahmot. Lapset ovat kaikki nuoria ja vanhimmat ovat 12–13 vuotiaita. Kirjan päähahmo ja joukon ensisijainen johtaja Ralph on urheilullinen ja johtajaluonteinen poika joka äänestettiin rehdissä demokraattisessa äänestyksessä joukon johtajaksi. Ralphin rinnalla on järkevä, hyväntahtoinen lihava ja astmaattinen poika ”Possu”. Kuorolaispoika Jack ei ole tyytyväinen Ralphin valta-asemaan vaikka saakin olla metsästäjien johtaja. Demokraattista Ralphia paljon johdonhimoisempi Jack havittelee valta-asemaa saarella ja hänen puolellaan ovat tietysti loput kuorolaiset. Hahmoja ja tapahtumapaikkaa kuvaillaan hyvin selvästi ja elävästi joten kirjan tunnelmaan on helppo eläytyä.

          Saaren ankarat olosuhteet, ruuan vähyys ja se että vallasta ei olla saarella yksimielisiä  aiheuttaa ongelmia poikien välillä ja pikkuhiljaa he alkavat jakautua kahteen heimoon; metsästäjien heimo ja Ralphin porukka jota ei oikeastaan heimoksi voi kutsua sillä sivistys on heillä siinä määrin säilynyttä. Aikuisten puutos vaikuttaa lasten toimintaan saarella koska selvää auktoriteettia ei ole. Metsästäjien valtti on liha, joka houkuttelee heidän heimoonsa lisää ihmisiä kunnon ruuan toivossa. Kuoropoikien noustessa valtaan lapset alkavat muuttua barbaarisemmiksi. Jackin joukko alkaa taantua alkukantaiselle tasolle ja heidän prioriteettina ei ole enää saarelta poispääsy vaan tanssit, laulut ja rituaalit kuten kasvo- ja kehomaalaukset. Ralph yrittää olla rationaalinen koko ajan ja pitää yllä merkkitulta vuoren päällä että heidät huomattaisiin ja pelastettaisiin. Joukkojen erimielisyydet synnyttävät kitkaa poikien väleihin ja tunnelma tiivistyy jopa väkivaltaiseksi. Kirja saa miettimään mikä saa ihmisen toimimaan ääriolosuhteissa näinkin radikaalisti.  Moraalien merkitys haihtuu pikkuhiljaa pois ja kirjan loppupuolella Jackin joukon toimesta kuolee kaksi poikaa ilman että he kokevat sen suurempia tunnontuskia.

          Saaren tilanne ajautuu kirjan edetessä tasaisesti huonommaksi alkutilanteen melkein positiivisen tunnelman jälkeen. Tilanteiden eskaloitumista on helppo seurata sillä kirja noudattaa kronologista järjestystä, ottamatta huomioon muutamaa kertaa kun muistellaan sivistystä. Kirja herättää paljon ajatuksia ja käsittelee hyvin sitä miten ihmiset, tässä tapauksessa lapset, voisivat toimia jos he joutuisivat elämään täysin luonnon armoilla.

Franz kafkan: "Muodonmuutos" arvostelu

Luin kirjan "Muodonmuutos", kyseinen teos on kirjoitettu vuonna 1915 kirjailija Franz Kafkan toimesta.
Muodonmuutos on abstrakti novelli ja sen juoni on hyvin epärealistinen, niin kuin muidenkin Kafkan novellien juonet.
       Kafkan novelleissa yleensäkin on hyvin ahdistava ja synkkä ilmapiiri ja teemoina toimivat käsittämätön vaino ja ahdistus. Muodonmuutos ei ole todellakaan poikkeus. Teos käsittelee sitä miten kauppamies Georg Samsa on yön aikana muuttunut valtavaksi torakaksi, koko teoksessa ei selitetä miksi Georgista tuli torakka vaan käsitellään lähinnä hänen uuden elämänsä haasteita.. Jää myös lukijan pohdittavaksi onko torakaksi muuttuminen vertauskuva jostain vai kertooko Kafka oikeasti vain yksinkertaisesti tarinaa miehestä kuka muuttui torakaksi. Novelli on sen verran suorasanaisesti kirjoitettu että voisi helposti olettaa kyseessä olevan vain tarina miehen muodonmuutoksesta.  Teoksessa on minäselostaja kuka on tietysti kukas muukaan kuin Georg itse.
       Samsa asuu koko novellin ajan perheensä luona, novellissa käsitellään paljon hänen suhteita perheenjäseniinsä muodonmuutoksensa jälkeen. Georgin sisko välittää hänestä selvästi eniten, vanhempien ollessa jotakuinkin väliinpitämättömiä tai halveksuvia. Muodonmuutoksenkin jälkeen sisko pitää Georgista huolta ja tuo novellin ajan hänelle ruokaa sekä juomaa ja miettii mahdolliset järjestelyt että Georgilla olisi mukavampaa huoneessaan. Georg on lukittuna kyseiseen huoneeseen lähes koko novellin ajan päästen ulos vain muutamia kertoja omin avuin, kirjassa Georg kertoo useasti itse miten lymyilee tai kiipeilee huoneessaan ja alkaa tottumaan torakan elämään. Suhteet läheisiin kylmenevät novellin edetessä ja lopuksi Georg jätetään ilman ruokaa haavoittuneena lukkojen taa, kunnes hän kuihtuu pois. Tässä vaiheessa kirjaa käsitellään erittäin voimakkaasti hylätyksi tulemisen tunnetta ja uskomatonta ahdinkoa, vaikka niitä toki käsitellään muuallakin kirjassa. Loppu on siis hyvin traaginen.
      Lukukokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja kirja todellakin tempaisi mukaan tunnelmaan, ahdingon ja kärsimyksen saattoi tuntea sivujen tällä puolen. Paljon jäi kirjasta tulkinnan varaan mutta juoni oli helposti seurattava ja kirjan saattoi lukea hyvin nopeasti pariinkin kertaan. Vaikuttavia asioita kirjassa oli muunmuassa perheen hidas, julma ja kylmä hylkääminen sekä ajatus hirvittävästä minästä.

Eikä yksikään jätä tätä lukematta

Luin Agatha Christien ”Eikä yksikään selvinnyt” (1939). Agatha Christie on ehkäpä tunnetuin dekkarikirjailija kautta aikojen ja tämä kirja on hänen uransa merkittävimpiä teoksia ja muun muassa maailman myydyin dekkari sekä maailman seitsemänneksi myydyin kirja.
Kirjan tapaus on klassinen suljetun huoneen mysteeri jossa rajattu määrä ihmisiä surmataan yksitellen ja yhden heistä on oltava murhaaja. Kirjassa 8 vierasta kutsutaan ”Neekerisaarelle” lomalle tuntemattoman herra Owenin toimesta.
Yllätyksekseen vieraat saapuvat saarelle vain huomaamaan että herra Owen ei itse ole paikalla, ainoastaan kaksi talon hoitajaa. Ensimmäisenä iltana vieraiden illastaessa gramofonista soi yllättäen äänite missä jokaista vierasta syytetään yksitellen murhasta, myös talon hoitajia. Huoneesta löytyy myös vanha lastenloru ”Kymmenen pientä neekeripoikaa” ja 10 posliinista neekeripoikaa. Pian tämän jälkeen murhaaja alkaa surmaamaan vieraita yksitellen noudattaen lorua ja rikkoen aina yhden posliinisen neekeripojan murhan yhteydessä. Koko kirjan tapahtumat sijoittuvat saarelle mistä huonojen sääolosuhteiden takia ei pääse poistumaan.

Agatha Christie osaa luoda todella mystisen ilmapiirin kirjassaan ja lukijallakin on paljon pohdittavaa. Se että kaikki murhat suoritetaan lastenlorun mukaan luo teokseen omalla tavalla karmivan iltapiirin ja antaa pientä vihjettä lukijallekin siitä mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Se että kaikki uhrit ovat syyllisiä jonkun ihmisen kuolemasta tuo ilmapiiriin vielä lievän ja kieroutuneen oikeuden ja tuomitsemisen maun. Kaiken kaikkiaan kirjan ilmapiiri on erittäin kiehtova, jännittävä ja salaperäinen.

Itse pidin kirjasta erittäin paljon ja varmasti kuka tahansa dekkareiden ystävä pitäisi tästä kirjasta. Eikä yksikään selvinnyt on mieleenpainuva lukukokemus ja se kannattaa ehdottomasti lukea jos on vähääkään kiinnostunut dekkareista ja murhamysteereistä.
(234)

Arvionti näytelmästä

Hevoshullu oli hauska ja mielenkiintoinen kokemus mutta juoni eteni epäselvän nopeasti ja jotkut kohtaukset olivat liian absurdeja. Huumoria kyllä löytyi sopivasti.
Vapaaehtoisesti en varmaankaan näytelmää menisi katsomaan, ainakaan jos se maksaisi.

Tiedonhakutehtävä

Tutkimme Suomi-rockin punk juuria.

Miksi suurin osa tunnetuista Suomi-rock yhtyeistä aloitti punk-genrestä.

Lähteet:

Janne Virkkusen, Tuomo Hopian ja Jussi-Pekka Karisaaren kirjoittama artikkeli
Jyväskylän koulujen verkkolehteen.
http://www.peda.net/verkkolehti/jkl/lyseo/musa?m=content&a_id=988

http://fi.wikipedia.org

Petri Nevalaisen kirjoittama: "Suomi-rockin tiekartta"


Valitsimme nämä lähteet koska ne vaikuttivat luotettavilta. Etenkin tietokirja.
Lähteet ovat mielestäni luotettavia.

Hevoshullu-näytelmän odotukset

Panu Kärrin ja Laura Gustafssonin pitämässä infotilaisuudessa Hevoshullu-näytelmästä sain hieman paremman käsityksen siitä kun mitä minulla oli. Odotukseni näytelmää kohtaan nousivat hieman ja se saattaa olla itseasiassa ihan mielenkiintoinen.

Lappeenrannan teatterin sivuilla olevan arvostelun luettuani en juurikaan sävähtänyt, näytelmä ei vaikuttanut hyvältä arvostelun perusteella. Luotan kuitenkin siihen että näytelmä on suhteellisen mukavaa katseltavaa kun on paikalla.

Ristiriitaisista oletuksista huolimatta odotan innolla näytelmää.