Valitsin Michael Freedlandin kirjoittaman Frank Sinatran elämänkerran:
Loppuun asti henkilökuvan pääasialliseksi lähteeksi koska
kyseinen kirja on kiistellysti kattavin kuvaus Frankin elämästä.
Sinatra on aikamme suurimpia laulajia ja tämä elämänkerta on
sopiva kunnianosoitus hänelle, ollen silti rehellinen hänen
elämästään. Kirja julkaistiin vuonna 1997 eli vuosi ennen Frankin
kuolemaa.
Sinatra
esiintyi uransa alkuaikoina Hoboken Four nimisessä yhtyeessä ja
siirtyi siitä Rustic Cabin nimiseen lauluravintolaan jonka kautta
hän sai radiokuuluvuutta ja suosiota. Tämän jälkeen Frank pääsi Paramount elokuvateatteriin esintyymään
mikä oli huikea loikkaus Frankin urassa. Tienestit olivat
monikymmenkertaisia aiempiin verrattuna ja hänestä oli tulossa
teinityttöjen ihailun kohde. Frankin
isoisän kommentti erään Frankin esityksen jälkeen oli: ”Minä
en kuullut mitään, kuuliko kukaan mitään? Miten siellä voisi
kuulla mitään?” . Lausahdus antaa hyvän kuvan kirkumisen
määrästä. Vuosista 1942-1949 Frank oli huikean suosittu ympäri
Yhdysvaltoja ja esiintyi laulamisen lisäksi muutamissa elokuvissa ja
useissa tv-ohjelmissa, tv-ohjelmissa tosin usein vain laulaen.
Sinatran menetti lauluäänensä hetkeksi eikä pystynyt esiintymään
kunnolla vuosiin, alamäki jatkui vuoteen 1953 asti jolloin hän sai
Capitol Records levytysyhtiön kanssa tehtyä sopimuksen. Todellinen
paluu huipulle tapahtui kuitenkin vasta 1954 kun Sinatra esiintyi
elokuvassa Täältä Ikuisuuteen ja voitti roolistaan parhaan
miessivuosan Oscarin. Tästä eteenpäin Sinatran ura oli pelkkää
voitonmarssia aina viimeisiin maailmankiertueisiin asti. Hän oli 60
luvulla yhdysvaltojen myydyimpiä artisteja, uransa aikana Frank
julkaisi kaiken kaikkiaan 70 albumia ja 279 singleä. Sinatran sai
huikeasta urastaan Legenda palkinnon Grammy gaalasta
Frank
eli lapsuutensa Hobokenin köyhässä korttelissa New Jerseyssä.
Sinatra itse kuitenkin varttui suhteellisen varakkaassa
italialaisperheessä sillä hänen äitinsä Dolly Sinatra oli
vaikutusvaltainen hahmo paikallisessa politiikassa. Frankia ei
tunnettu nuoruudessa huikeasta koulumenestyksestään ja hän
lintsasi koulusta usein. Jo
teini-iässä Frank harjoitteli laulamista joka ilta ja kävi
laulutunneilla jotka hän maksoi omilla viikkorahoillaan. Frank oli
nuorena suosittu naisten keskuudessa ja suosio ylitti
sukupuolirajankin, miehetkin kadehtivat ja ihailivat häntä. Frank
oli pukeutunut aina tyylikkäästi ja kaikki halusivat pukeutua niin
kuin hän. Nuoruuden ystäviä haastatellessa on saatu kuulla että
ääni ennen laulutunteja ei ollut välttämättä mitään kauneinta
kuultavaa, mutta Frank nautti siitä ja ”kaikilla oli hauskaa.”
Osa Frankin suosiosta johtui varmaan siitä että hänellä oli
äidiltänsä 15-vuotislahjaksi saatu hieno avoauto. Aikuiselämässään
julkisuuden saavuttamisen jälkeen Frank pysyi otsikoissa räväkällä
käytöksellään. Frankin seikkailut alkoholin kanssa, sidokset
mafiaan sekä muutamat käsirysyt missä hän sattui olemaan, usein
omasta alotteestaan tekivät miehestä kohutun julkkiksen. Frank
kuului myös 'Rat Pack' nimiseen porukkaan Sammy Davis Juniorin, Dean
Martinin ja Humphrey Bogartin kanssa, jotka kaikki olivat aikanaan
suuria julkkiksia. Lehdistö tykkäsi kirjottaa porukasta, mutta
kirjoitusten sävy ei ollut kovin positiivinen. Frank Sinatra alkoi
1994 saamaan vakavia terveysongelmia ja kiidätettiin kerran
sairaalaan sydänkohtauksen takia. Hän lopetti 1995 kiertueet
kokonaan kyvyttömyytensä takia. Kolmen vuoden taistelun jälkeen
jonka aikana hänellä esiintyi vakavaa dementiaa, Frank lopulta
menehtyi perheen läsnä ollessa kuolinsyynä sydäntauti,
munuaistauti ja rakkosyöpä. Frankin vaimo kannusti Frankia vielä
kuolinvuoteella: ”Fight” johon Sinatra vastasi viimeiset sanansa:
”I'm losing”.
Frank
Sinatra on yksi eniten myyneitä artisteja ikinä ja aikakautensa
tunnetuin, rikkain ja monen mielipiteen mukaan myös paras artisti.
Sinatra oli valtavan merkittävä henkilö mittavan musiikkiuransa
takia joka jatkui vuodesta 1939 aina vuoteen 1994 asti. Hänen uransa
vaikutti pitkällä aikavälillä amerikkalaiseen iskelmään ja
yleisesti musiikkiin. Herra Sinatran vaikutusvalta ei kuitenkaan
rajoittunut vaan musiikkiin vaan esimerkiksi hänen työnsä
suvaitsevaisuuden puolesta oli merkittävää. Henkilönä hän
vaikutti suuresti, 40-luvulla hän oli huikea ilmiö ja sensaatio
teinityttöjen keskuudessa ja siitä eteenpäin koko kansan hahmo.