Valtaa ilman herroja

          William Goldingin kirja ”Kärpästen herra” (1954) käsittelee vallankäyttöä ja ihmisen luonnetta jouduttua tilanteeseen jossa ollaan täysin erossa sivistyksestä. Kirjassa joukko lapsia ajautuu autiolle saarelle lento-onnettomuuden jälkeen. Yhtään aikuista ei onnettomuudesta selvinnyt joten lapset ovat aivan omillaan. Teoksessa seurataan miten lapset toimivat ja ryhmittyvät tässä uudessa, yllättävässä ja hankalassa tilanteessa. Kirjan teemoina ovat muun muassa: auktoriteetti, valta, vallankäyttö, vastuu sekä ihmisen luonteenomainen pahuus.

          Kirjan ainoana tapahtumapaikkana toimii asumaton saari tyynellä valtamerellä; saarta kuvaillaan kirjassa erittäin elävästi kauniiksi ja jopa paratiisin kaltaiseksi. Saarella asuvat englantilaiset koulupojat ovat kirjan keskeisimmät hahmot. Lapset ovat kaikki nuoria ja vanhimmat ovat 12–13 vuotiaita. Kirjan päähahmo ja joukon ensisijainen johtaja Ralph on urheilullinen ja johtajaluonteinen poika joka äänestettiin rehdissä demokraattisessa äänestyksessä joukon johtajaksi. Ralphin rinnalla on järkevä, hyväntahtoinen lihava ja astmaattinen poika ”Possu”. Kuorolaispoika Jack ei ole tyytyväinen Ralphin valta-asemaan vaikka saakin olla metsästäjien johtaja. Demokraattista Ralphia paljon johdonhimoisempi Jack havittelee valta-asemaa saarella ja hänen puolellaan ovat tietysti loput kuorolaiset. Hahmoja ja tapahtumapaikkaa kuvaillaan hyvin selvästi ja elävästi joten kirjan tunnelmaan on helppo eläytyä.

          Saaren ankarat olosuhteet, ruuan vähyys ja se että vallasta ei olla saarella yksimielisiä  aiheuttaa ongelmia poikien välillä ja pikkuhiljaa he alkavat jakautua kahteen heimoon; metsästäjien heimo ja Ralphin porukka jota ei oikeastaan heimoksi voi kutsua sillä sivistys on heillä siinä määrin säilynyttä. Aikuisten puutos vaikuttaa lasten toimintaan saarella koska selvää auktoriteettia ei ole. Metsästäjien valtti on liha, joka houkuttelee heidän heimoonsa lisää ihmisiä kunnon ruuan toivossa. Kuoropoikien noustessa valtaan lapset alkavat muuttua barbaarisemmiksi. Jackin joukko alkaa taantua alkukantaiselle tasolle ja heidän prioriteettina ei ole enää saarelta poispääsy vaan tanssit, laulut ja rituaalit kuten kasvo- ja kehomaalaukset. Ralph yrittää olla rationaalinen koko ajan ja pitää yllä merkkitulta vuoren päällä että heidät huomattaisiin ja pelastettaisiin. Joukkojen erimielisyydet synnyttävät kitkaa poikien väleihin ja tunnelma tiivistyy jopa väkivaltaiseksi. Kirja saa miettimään mikä saa ihmisen toimimaan ääriolosuhteissa näinkin radikaalisti.  Moraalien merkitys haihtuu pikkuhiljaa pois ja kirjan loppupuolella Jackin joukon toimesta kuolee kaksi poikaa ilman että he kokevat sen suurempia tunnontuskia.

          Saaren tilanne ajautuu kirjan edetessä tasaisesti huonommaksi alkutilanteen melkein positiivisen tunnelman jälkeen. Tilanteiden eskaloitumista on helppo seurata sillä kirja noudattaa kronologista järjestystä, ottamatta huomioon muutamaa kertaa kun muistellaan sivistystä. Kirja herättää paljon ajatuksia ja käsittelee hyvin sitä miten ihmiset, tässä tapauksessa lapset, voisivat toimia jos he joutuisivat elämään täysin luonnon armoilla.